Ehdin sanoa, että hei katsokaa, kirjoitan! – ja sitten lakkaan kirjoittamasta.
Olisi ollut tärkeää laittaa jotain muistiin tästä keväästä. Pieniä välitilinpäätöksiä, ennen kuin kokonaisuudet kasvoivat niin isoiksi, etteivät ne enää olleet hallittavissa sanoilla, tai jos olisivat olleetkin, korkeintaan itsestäänselvyyksillä. Lopulta tuntuu typerältä julistaa, että paljon on vettä virrannut, olen tehnyt elämäni työn, en tiennyt että pystyn tällaiseen, marttyyreilla on rankkaa, kevät tulee kun talvi loppuu.
Viime kuukausilta on vain vähän muistijälkiä. Aamu jolloin kotoa lähtiessä koivut eivät vielä olleet hiirenkorvilla, illalla olivat, lukusalin maisemat Kalevantielle, valmennuskurssin tyypit, varustautuja jolla on termospullo ja seitsemän kynää, ylioppilas jolla on lapsen jalat ja aikuisen kengät, minä, minä olen tyytyväinen että minun lahja-astiastoni on jo naarmuilla. Lineaarinen regressiosuora, traumapsykologia, lounastreffit ja kymmeniä myslipatukoita, hikisillä käsillä sotketut korrelaatiokertoimet. Luen nyt niin että selkä kasvaa mutkalle, vielä viikko ja kolme päivää, ja kesällä pidän bakkanaaliset juhlat, kerään niihin potentiaalisia onnenaiheita: kirjailija valmistuu, minut hyväksytään psykologian laitokselle, Tampere hyvästellään, Helsinki otetaan vastaan, mahtipontinen monen loppu, monen alku. Olen katsonut jo koulureitin, miettinyt kaupunginosan, vaatteet läksiäisjuhliin. Olen tehnyt vaikeaksi paluun vanhaan.
Ajoittain tuntuu kuin eläisin, tämänkö se vaatii. Silti olen vielä tyhjä taulu, en malttaisi odottaa että minusta tulee minä.
NYT: Massive Attack – Paradise Circus, josta saa voimaa sitä enemmän mitä kovempaa kuuntelee.
Olisi ollut tärkeää laittaa jotain muistiin tästä keväästä. Pieniä välitilinpäätöksiä, ennen kuin kokonaisuudet kasvoivat niin isoiksi, etteivät ne enää olleet hallittavissa sanoilla, tai jos olisivat olleetkin, korkeintaan itsestäänselvyyksillä. Lopulta tuntuu typerältä julistaa, että paljon on vettä virrannut, olen tehnyt elämäni työn, en tiennyt että pystyn tällaiseen, marttyyreilla on rankkaa, kevät tulee kun talvi loppuu.
Viime kuukausilta on vain vähän muistijälkiä. Aamu jolloin kotoa lähtiessä koivut eivät vielä olleet hiirenkorvilla, illalla olivat, lukusalin maisemat Kalevantielle, valmennuskurssin tyypit, varustautuja jolla on termospullo ja seitsemän kynää, ylioppilas jolla on lapsen jalat ja aikuisen kengät, minä, minä olen tyytyväinen että minun lahja-astiastoni on jo naarmuilla. Lineaarinen regressiosuora, traumapsykologia, lounastreffit ja kymmeniä myslipatukoita, hikisillä käsillä sotketut korrelaatiokertoimet. Luen nyt niin että selkä kasvaa mutkalle, vielä viikko ja kolme päivää, ja kesällä pidän bakkanaaliset juhlat, kerään niihin potentiaalisia onnenaiheita: kirjailija valmistuu, minut hyväksytään psykologian laitokselle, Tampere hyvästellään, Helsinki otetaan vastaan, mahtipontinen monen loppu, monen alku. Olen katsonut jo koulureitin, miettinyt kaupunginosan, vaatteet läksiäisjuhliin. Olen tehnyt vaikeaksi paluun vanhaan.
Ajoittain tuntuu kuin eläisin, tämänkö se vaatii. Silti olen vielä tyhjä taulu, en malttaisi odottaa että minusta tulee minä.
NYT: Massive Attack – Paradise Circus, josta saa voimaa sitä enemmän mitä kovempaa kuuntelee.
Toivon kovin, että pääset psykologiaan. Ansaitset varmasti paikkasi. Mikä haluat olla isona? Minä puolestani yritän saada suomen sivuaineekseni syksyllä. Mutkien jälkeen olen päätynyt pitämään opettajantointa mahdollisuutena. En tiedä mitä tästä tulee. -Pauliina
VastaaPoistaVäitän kanssa vilpittömästi, että ansaitsisin. Pidän silti epätodennäköisenä, että kukaan saisi ansionsa mukaan. Pääsykoe oli eilen, ensin luulin ettei itketä, nyt alkaa itkettää. Psykologia on täynnä herkullisia erikoistumismahdollisuuksia, mutta luulen, että päätyisin psykoterapiaan.
VastaaPoistaOlen paljon tietysti miettinyt, olisiko vielä paluuta suomen kielen laitokselle. Se juna meni jo, tuntuisi kuin lähtisi maitojunalla kotiin, kun kerran jo käänsi selkänsä ja lähti isoilla saappailla yrittämään jotain muuta. Onko teillä sivuainepääsykokeet? Jos on, kerro jos osaan vaikka auttaa jotenkin. Ei se huono tie lopulta ole, ei olisi ollut, jos kaikki olisi mennyt vähän eri tavalla. Nyt on olo kuin umpikujassa: yhteen ei pääsyä, toiseen ei paluuta.
Sitä vaan että tulin iloiseksi kun kirjoitit taas.
VastaaPoistaToivon että pidät ne bakkanaalit what ever.
Koska tiedät miten psykologian kävi?
Bakkanaalien ruokalistaa kirjoitetaan aika itku kurkussa. Taitaa mun ilonaiheeni jäädä juhlimatta. Tulokset tulevat 13.7. Juuri nyt on aika rikkinäinen olo, tuntuu mahdottomalta nähdä heinäkuun 13. päivään saakka, sen jälkeen tai oikeastaan mitään sitä ennenkään. Onneksi pian tulee kylmät ilmat taas.
VastaaPoistaSuomen sivuainepääsykoe on 31.8., eli elokuun yritän päntätä kirjoja Käyttökielioppi ja Johdatus kielitieteeseen. "Kokeessa on mahdollista vastata 5 kysymykseen. Osa tehtävistä pohjautuu suoraan luettavaan kirjallisuuteen ja osa edellyttää ensisijaisesti kielellistä päättelykykyä." Minkähänlaisia kysymyksiä kielitieteissä harrastetaan? Olen tottunut kirjoittamaan vain kahden sivun esseitä. Kaikki vinkit ovat tervetulleita! (Pelottaa, että en yhtään siedä suomen opiskelua, mutta koska haluan opettajan pätevyyden, puurran vaikka veri suussa.) - Pauliina
VastaaPoistaPaha sanoa, mutta kielitiede liikkuu usein kyllä sellaisella tasolla, että saatat päästäkin kirjoittamaan esseitä, tai ainakin vapaamuotoisia vastauksia. Tuo Käyttökielioppikin kuulostaa aika suurpiirteiseltä teokselta. Säästyt siis lauseenjäsennystehtäviltä (?), ja jo se on juhlimisen arvoinen asia!
VastaaPoistaJokaisessa aineessa on omat juttunsa, mutta päämäärä mielessä kai kestää ne kielihistoria- ja fonetiikkakurssitkin. Minulla ei ollut päämäärää, en siis juuri kestänyt.
Halusin vain sanoa, että löysin tänne kerran, tulin toistekin, luin ja luen ja kiitos, kun kirjoitat.
VastaaPoistaOlina: Hienoa, mä kanssa luen sua!
VastaaPoista